Tällä hetkellä pohdin olisiko yksi ystävä, Systeemiherra, ihastunut minuun. Tilannetta toki ei tee yhtään hankalammaksi se, että kysyin asiaa suoraan ja hän lähinnä koetti kiemurrella pois tilanteesta ja lykätä asian sanomista. Hmm?

Olen itse joskus OLLUT kyllä häneen ihastunut, mutta en usko että ne tunteet ovat esiin kaivettavissa, eikä varmaan kannattaisi, vaikka olisivatkin, koska hän ei ole ymmärtääkseni poly.

Lisäksi hän on Kettupojan kanssa samasta (irkki)kaveripiiristä tuttu, mikä tietty entisestään helpottaa asiaa.

Korpinsiipi käyttäytyy oudosti kuten aina:
- vinkuu minulle, kuinka haluaa löytää jonkun joka rakastaisi aina, vaikka tietää kyllä sellaisen istuvan justahan siinä pöydän toisella puolen
- pujottaa kohteliaisuuksia ja tunteidentunnustuksia sivulauseisiin koko ajan
- hakeutuu paljon lähelle kun tapaamme
- jos yövyn hänen luonaan (kuten torstaina kävi), ottaa viereensä nukkumaan itsestäänselvästi, vaikka muitakin paikkoja olisi, mutta ei lähentele yhtään nykyään (höh), joskus on välillä niinkin tehnyt muttei viime aikoina
- luottaa minuun ja kertoo esim. työjuttujaan, joita hänen alallaan ei saa kertoa kuin korkeintaan kumppanille tai työpaikkapsykologille
- sanoo ettei suhde välillämme toimisi, mutta sanoo kuitenkin välillä että tykkää minusta/rakastaa minua

Ja Korpinsiivestä puheen ollen, hän erosi juuri tyttöystävästään. Tällä hetkellä häntä vituttaa suuresti tilanne, mikä on ymmärrettävää. Minua harmittaa ainoastaan se, että häntä vituttaa, erosta muuten olen jostain syystä heti ihan riemuissani, tai no tulen olemaan, kunhan tunteet tasoittuvat. Miksi jotkut eivät vain näe lähelleen? Miksi useammat eivät ole polyja?

Ihmetohtorin seura on kummallista. Olemme olleet taas paremmissa (= normaalit puhevälit) väleissä eräänkin välikohtauksen jälkeen, jolloin kämppiksemme yritti käydä häneen käsiksi. Puolustin Ihmetohtoria sitä edeltäneessä sanaharkassa, joka koski sisällä tupakointia, ja kuuntelin hänen marmatuksiaan jälkeenpäin, kun ymmärrettävistä syistä vitutti. Sitten olimme hetken sopuisissa väleissä, kunnes hän taas hermostui jostain, en edes muista enää mistä, ja sen sovittuamme olemme olleet ihan kavereita. Tänään Ihmetohtori kävi kyselemään seksin perään. Joo. Oikeasti! The guts some people seem to have! Kieltäydyin, vaikka teki mieli ihan hirveästi myöntyä ja sanoin, että ei saa kysellä noin vaikeita. Etenkään, kun tuli olo ettei olisi kummallekaan hyväksi. Ei kuulemma ollut mitään valtapeliä tai muuta taka-ajatusta kuin se, että panetti, no mikäs siinä. Mutta siltikään ei kyllä nyt heru.

Kettupojan kanssa on ollut ihan uusia puheenaiheita asioista, joista luulin jo puhuneeni, kuten vaikka leikkausarvista. Muutenkin tosi soljuvaa ja luottamus kasvaa jne. Paitsi minulla itseäni kohtaan. En halua pilata mitään, mutta... No. Pelottaa. Pelottaa, kuinka kiinni olen edelleen Korpinsiivessä, enkä vähiten siksi, että tiedän hänelläkin olevan ainakin jotain tunteita minua kohtaan. Jotenkin niin sekavaa. Viekää minut pois tästä hullujen kylästä.