Eilinen meni Korpinsiiven (ja pomoni, joka katosi loppuiltaa kohden, tuntevat toisensa) kanssa juodessa, tosin olin ajoissa kotona sitten. Suurimman osan aikaa oli kivaa, loppua kohden alkoi tunnelma lässähtämään. Tuli kaikki vanhat asiat ja omat tunteeni Korpinsiipeä kohtaan pintaan rytinällä, ja päädyinkin itkemään tuoppiini, tosin kuvainnollisesti siinä mielessä, että kyseisen tuopin olisi tällöin pitänyt sijaita hänen sylissään. Sain itkeä, hän tiesi miksi, ja kaikki oli sen osalta hyvin ja turvallista, vaikka surettikin.  Sitten pöytään änki kesken kaiken siinä aiemmin isommassa porukassa mukana ollut eikummankaantuttu nainen, joku Inka tai mikälie. KESKEN SEN KUN TOINEN ITKEE JA TOINEN KOETTAA LOHDUTTAA, KIITOS TILANNETAJUSTA. Hämmennyin ja koetin lopettaa volisemisen. Ihan nätti se Inka oli, ja lähempänä, tosin toiseen suuntaan, Korpinsiiven ikää kuin minä (itse olen häntä 8 vuotta nuorempi, tämä pöytään tuppautunut viitisen vuotta häntä vanhempi), ikäasia tuli keskustelussa esille. Minun ikääni kysyttyään ja sen kuultuaan tämä Inka alkoi varsinaisen iskurepliikkisarjatulituksen ja koetti jättää minut tarkoituksella keskustelusta ulos, jotta pääsisi paremmin iskemään Korpinsiipeä. Oloni ei ainakaan tästä parantunut, kuten kuvitella saattaa. Istuin silti pöydässä kuin tatti ja Inkan käydessä vessassa tai jossain, Korpinsiipi heitti vain puoliksi läpällä että "toi on mun tuleva vaimo, vaikka ei sitä vielä tiedäkään". JAA. Totesin, että tuskin kannattaa laskea toivoaan sen varaan, ja haistakoon vitun koko Inka muutenkin. Harvoin olen mitään tuollaista Korpinsiiven seurassa ääneen ilmaissut, mutta nyt vitutti sen verran täysillä, että sanoin tasan mitä mieleen juolahti. Ja nyt juolahti - pitkästä pitkästä aikaa muuten - mustasukkaisuus. Tiedän myös kuulostaneeni siltä. KAMALA tunne, miten kukaan kestää sellaista? Minulle tuli välittömästi paha ja likainen olo omasta itsestäni mustasukkaisuuden seurauksena, halusin pestä, raapia ja kaapia koko tunteen pois itsestäni. Korpinsiipi hymähti ja sanoi että "niin, omansa". Jatkoin: "sen viiden lapsen jälkeen, vittu on vasta viidestisynnyttäneellä". Hän nauroi toteamukselleni, ja muisteli että sitä ne isot pojatkin (baarin omistajat, tuttavia) sanoivat että tuohon naiseen ei kannata sekaantua, ja nyt kun sinäkin olet samaa mieltä, niin pitäisi ehkä uskoa. Heitin testimielessä jotain sen suuntaista kuin "no onhan sillä Inkalla sentään kauniit silmät". "Sulla on kauniimmat", Korpinsiipi tuumasi takaisin, ja lähti tilaamaan uutta kaljaa. Jonkin ajan päästä tuli niin nälkä, että oli pakko lähteä ja jättää Korpinsiipi Inkan armoille. Tänään tuli viestiä: "Vaimohan siitä ois irronnut, mut vähäisestä järjestäni lohkesi ajatus mennä sittenkin yksin pois. Mut ketut vaimoista, oli mukava kun olit taas ystävä. Kiitos" Oli kuulemma alkanut puolenyön paikkeilla kyselemään että mihinkäs mennään nukkumaan. Korpinsiipeä oli alkanut tympimään ja oli lähtenyt yksin kotiin.  Jätti aika sanattomaksi, totesin vaan että oikein tehty ja olisin ollut vihainen jos olisit toisin toiminut, tarvitset tilannetajuisemman vaimon. Harvoin otan tuonkaan vertaa kantaa hänen suhdeasioihinsa, mutta meni varmasti perille. Tästä jäi niin ikävä olo, etten ainakaan just nyt osaa olla kovin innoissani perjantaista ja Kettupojasta. Joka on tietty ihan perseestä, innottomuus.